Etusivu arrow Jutut TARU-tapahtumista arrow Kuvailutulkkaus on semioottinen seikkailu!

articles.jpgAnu Aaltonen tietää, että kuvailutulkkaus kiinnostaa. Missä hän onkin maininnut, että osallistuu kuvailukoulutukseen, siellä on tänä syksynä syntynyt antoisa keskustelu.

Anu on kuvailukoulutuksen puitteessa saanut myös olla mukana tekemässä kuvailun historiaa. TV-elokuvan kuvailukäsikirjoituksen laatiminen haastoi ja palkitsi.

Taiteen kuvailijalla on Anun mukaan valtava vapaus ja vastuu.

- Taideteoksen visuaalinen puoli on välitettävä niin, että kuvailu vastaa teoksen tunnelmaa ja kunnioittaa sitä, mitä varten se on tehty. Taitamaton kuvailu voi pahimmillaan pilata näkövammaisen elämyksen taidenäyttelyssä, teatterissa tai elokuvissa. 

Anu on yksi niistä kahdeksasta, jotka elokuusta joulukuuhun ovat perehtyneet kulttuuritapahtumien kuvailuun näkövammaisille.
Kahdeksana kontaktipäivänä on opiskeltu kuvailua yleisesti, kuvataiteen kuvailua sekä teatteritaiteen ja elokuvien kuvailua. Opetusministeriön rahoittaman, 64 opetustunnin laajuisen kurssin lisäksi opiskelijat suorittivat kuvailuharjoittelun.
Anu oli kurssilla kahdessa roolissa. Paitsi opiskelijana, hän toimi teatteritaiteen kuvailu- koulutusjakson ohjaajana yhdessä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtajan Mikko Ojasen kanssa.

- Näkövammaisten osallistuminen koulutukseen oli elinehto. Ilman näkövammaisen työparin tukea olisin koulutustilanteissa tuntenut itseni naurettavaksi. Näkövammaista yleisöä olisi saanut olla enemmänkin paikalla kun opiskelijat harjoittelivat kuvailua käytännössä, Anu Aaltonen sanoo.

Ennen kuvailutulkkauskoulutukseen osallistumista Anu ehti vetää näkövammaisille kaksi teatteri-improvisaation kurssia ja ohjata näytelmäkirjallisuuden järkäleen, Peer Gyntin. Oman näytelmänsä Anu joutui pariin otteeseen kylmiltään kuvailemaankin.

- Peer Gyntin kuvailusta jäi epävarma olo. Sanoinko liikaa vai liian vähän? Olisin mielelläni kuullut palautetta, toisaalta sitä ei uskaltanut kysyä, Anu kertoo.

Nyt koulutuksen käytyään Anu tekee kuvailijana tietoisia valintoja, jotka osaa perustella. Kuvailu on edelleen jännittävää, mutta ääni ei enää tärise.

Kuvailijan maailma laajenee

Anu joutui teatterin kuvailu-koulutusjaksoa suunnitellessa miettimään, mitkä ovat vaikeimpia tilanteita kuvailun kannalta. Haastavinta on kenties silloin, kun lavalla ei puhuta vaikka tapahtuu paljon, kun samanaikaisesti tapahtuu monta asiaa tai kun puhe ja teko ovat näyttämöllä ristiriidassa.

Mikä sitten sai uskontotieteilijän ja teatterintekijän innostumaan kuvailusta?
Anua kiehtoo kuvailutulkkauksessa semioottinen seikkailu. Kun lukee ja kirjoittaa paljon, voimakkaiden ja osuvien ilmaisujen etsiminen on nautinto. Kuvailuun täytyy tiivistää asioiden ydin, se olennainen. Lähimmäisenrakkaus voi niin ikään olla yksi motiivi.

- Jos näkövammaiset tulevat rytinälle teattereiden katsomoihin, se varmasti tuo teatteriin jotakin uutta. On vain huolehdittava siitä, ettei kuvailupalvelun laajenemista makseta näkövammaisen teatterinkävijän pussista. Näkövammaisella on oikeus tutustua teatterin visuaaliseen puoleen samaan hintaan ja yhtä helposti kuin näkevälläkin, Anu sanoo painokkaasti.

Ei valmiita vastauksia


Anu uskoo, että puolen vuoden kuvailutulkkauskoulutus antoi hyvät valmiudet lähteä kehittämään itseään kuvailijana.
Kulttuuripalvelun riskinotto kannatti. Kuvailukoulutuspakettia ei ostettu rahalla ulkomailta, vaan se luotiin alusta loppuun itse. Kun sisällöstä oltiin henkilökohtaisesti vastuussa, osallistujien innostus aaltoili koko ajan korkealla.

- Kävimme läpi amerikkalaisen kuvailutulkkausjärjestön ohjeet kuvailutulkille ja huomasimme etteivät ne sellaisenaan päteneet suomalaisessa kulttuuriympäristössä. Ohjeissa mainittiin muun muassa, että kuvailijan on hyvä ennakoida komediallisia tilanteita ja että on suositeltavaa käyttää kokonaisia lauseita. Oli hienoa huomata, että ryhmälle oli kertynyt perusteluja olla toista mieltä, Anu iloitsee.

Koulutusryhmää Anu kuvailee vastuunsa tuntevaksi. Ryhmä ei pelännyt avoimia kysymyksiä ja valmiit vastaukset kyseenalaistettiin. Vaikka osallistujien taustat olivat erilaiset, kukaan ei vetäytynyt syrjään vaan kuvailun osa-alueita pohdittiin yhdessä.

- Koulutusporukka täydensi toisiaan. Teatterialan ammattilaisilla oli laaja taiteen tuntemus, muttei kokemusta näkövammaisten kanssa toimimisesta.  Sitten oli näkövammaistyötä pitkään tehneitä, joilla ei taas ollut taiteilijan asiantuntemusta. Joukosta löytyi myös Riitta Lahtinen, kommunikaatiotapojen tutkija. Hänen kokemuksensa toi keskusteluun merkittävän lisän, kiittää Anu Aaltonen.

Seuraavaan koulutukseen Anu ottaisi mukaan tanssin kuvailun. Sen haastavampaa kohdetta hänen on vaikea kuvitella. Äänenkäytön ja mikrofonitekniikan opettelu tekisi myös kuvailijoille hyvää.

Hyvä alku

Kuvailutulkkauskoulutuksen osallistujien lopputyöt kiinnostivat näkövammaisia kulttuurinharrastajia kovasti. Koeyleisöä ei ollut vaikea saada paikalle.

Eija Paasu kuvaili harjoittelutyönään näytelmän Belfastin lapset. Näkövammaisten elokuvakerhotoiminta sai komean alun kun Sari Rajala kuvaili Koirankynnen leikkaajan ja Anna Arsniva Mies vailla Menneisyyttä. Riitta Lahtinen kuvaili Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseossa suositun mayanäyttelyn. Jaana Forsström toi Näkövammaiset Teatterikorkeakouluun ja kuvaili tanssi- ja musiikkiteatteriteoksen Ocho+2.

Anu Aaltonen ja näyttelijät Jussi Johnsson ja Helena Ryti saivat historiallisen tehtävän. Heidän kuvailutulkkaustaan seuraa kotisohvilta ennätysyleisö.

- Toteutimme Yleisradion ja Näkövammaisten Keskusliiton Tiedonhallintapalvelun tuella
kuvailun TV-elokuvaan. Liisa-Maija Laaksosen käsikirjoittama Varpuset on kolmiodraama, jonka pääosia näyttelevät kuollut äiti, hänen kaksi tytärtään ja tyttären poika. Elokuva pureutuu sellaisten keski-ikäisten naisten maailmaan, jotka ovat aina eläneet elämäänsä toisten kautta, Anu luonnehtii.

Kuvailua on televisiossa kokeiltu vain kerran aikaisemmin, EU-projektin puitteissa 1994. Silloin kuvailutuotanto tuli kalliiksi ja jäätiin odottamaan digitekniikan tulemista. Nyt aika on otollinen uudelle pilottihankkeelle.

- Kuvailukäsikirjoituksen laatiminen oli haastavaa ja sekuntin tarkkaa työtä. Työryhmän piti myös etsiä kerrontatapa, joka parhaiten vastasi elokuvan tunnelmaa. Halusimme välittää tarinan huippukohdat ja käänteet elokuvan tekijöitä kunnioittaen, Anu sanoo.

Kuvailukäsikirjoituksen toteuttajat pitivät työstään päiväkirjaa. Varpuset- projekti antoi Näkövammaisten Keskusliitolle ja Yleisradiolle kallisarvoista tietoa siitä, paljonko jatkuva kuvailtujen TV-ohjelmien tuotanto tulisi maksamaan. Esimerkiksi Englannissa kustannukset on pystytty pitämään niin alhaisina, että ammattimainen tuotanto on toteutunut.

Varpuset on Yleisradion Kotikatsomo-tuotantoa ja tulee ulos TV 1:ltä Tapaninpäivänä.
Näkövammainen kuulee Anu Aaltosen, Jussi Johnssonin ja Helena Rytin toteuttaman kuvailun digivastaanottimensa kautta samaan aikaan, kun elokuva lähetetään.

Tanja Turunen

Ensimmäiset kulttuuritapahtumien kuvailijat valmistuivat joulukuussa
Tapaninpäivänä kuvailu tulee televisioon